Viheralueturismia

Kurssiimme "Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa"- tuttavallisemmin pihasuunnittelun kurssi - sisältyy retkiviikko. Tarkoituksena on tutustua erilaisiin viheralueisiin ja erityisesti kiinnittää huomiota niiden kasvivalintoihin.

Retkiviikon aluksi porhalsimme Lepaalta Kotkaan, jossa ensimmäisenä kohteena oli Karhulan Jokipuisto. Useamman vuoden rakennettu puisto alkaa olla viimeistä silausta vailla valmis. 

Karhulan Jokipuisto

Katariinan Meripuisto

Joen rannalta suuntasimme meren rannalle Katariinan Meripuistoon. Erittäin mielenkiintoinen puisto. Vähällä rakentamisella on saatu aikaan paikka, jossa merellisyydestä voi nauttia monella tapaa: siellä voi mm. soutaa merimaisemassa pysyen kuivalla maalla tai vaikkapa viettää pippalot merituulessa vankasti paikallaan pysyvän kivisen pöydän ääressä.

Katariinan Meripuisto

Näkymä putouksen päältä Sapokan Vesipuistossa.

Eivätkä vesielementit siihen loppuneet: seuraava kohteemme oli Sapokan Vesipuisto. Hienoja näkymiä. Ja mikä parasta, aurinkokin alkoi paistaa!

Sapokan Vesipuiston putous.

Vuorenkilvet kukkivat hehkuvin värein.

Päivän päätteeksi kävelimme vielä parin Kotkan kaupunkipuiston läpi ennen kuin matkasimme kohti yöpymispaikkaamme, Harjun oppimiskeskusta.

Magnolia kukkii Mustilan arboretumissa.

Seuraavana aamuna suuntasimme Mustilan arboretumiin. Saimme tuntuman aivan toisenlaiseen viheralueeseen kaupungin rakennettujen puistojen jälkeen. Olimme todellakin metsässä, tosin istutetussa sellaisessa, jossa tuttujen kotimaisten puiden lisäksi kasvaa harvinaisuuksia. Täällä villissä luonnossa tämä kaupunkilaispuutarhuri näki elämänsä ensimmäisen kerran kyyn! Se lämmitteli metsässä hiekkapolulla ja olimme jo melkein ohittaneet sen huomaamatta, kunnes viimeinen kahdeksanhenkisestä seurueestamme meinasi astua sen päälle. Kyy sähisi ja luikki pusikkoon piiloon.

Mustilan jättituijat...

...ja se toinen Tuija.

Mustilan jälkeen palasimme Lepaalle. Mutta retkiviikko ei loppunut vielä siihen, seuraavana päivänä olivat vuorossa lähialueen hautausmaat. Kyllä, hautausmaat ovat julkisia viheralueita. Isossa kaupungissa asuneena en ole aiemmin tätä tajunnut, mutta monessa pikkukylässähän ei muita julkisia puistoja ole. Ja kun Anni-opettajamme ohjauksessa kiertelimme Hattulan hautausmaat, luulenpa jatkossa katsovani niitä eri silmillä kuin ennen, kiinnittäen huomiota niin istutusten kasvivalintoihin kuin hautakivien kunnossapitoonkin. Satuimme paikalle sopivaan aikaan Hattulan uudella hautausmaalla, kun kivimiehet toivat hautakiven, johon oli lisätty alimmaksi erillisellä lisäpalalla suvun viimeinen - eli sukuhaudan maksaja - alkuperäisestä kivestä tila oli jo loppunut.

Kunnostettu hautakivi asetetaan paikoilleen lisäpalan päälle.

Mukavan retkiviikon jälkeen on hyvä palata monta vinkkiä rikkaampana kirjoituspöydän ääreen piirustamaan pihasuunnitelmatehtävää. Niin, ja niitä kolmea muuta isoa tehtävää, jotka kesän aikana tulisi saada valmiiksi kyseiseen kurssiin. Puhumattakaan lukion kemian ja fysiikan kursseista, jotka suoritan etäopiskelupakettina, koska en ole niitä muutama vuosikymmen sitten lukiossa suorittanut. Sitä ennen on kuitenkin vielä yksi lähiopiskeluviikko Lepaalla. Sitten koko pitkä kesä touhuten omalla pihalla! Tai siis tarkoitan: arkisin kahdeksasta neljään tehtäviä ja sitten, vain jos päivän tavoite on saavutettu, voi omalla pihallakin jotain puuhastella...