torstai 30. tammikuuta 2014

Vattua versomaan

Etätehtävien teko ei ole ollenkaan tylsää puurtamista. No joo, olenhan jo kirjoittanut artikkelireferaatteja ja tekstinkäsittelyharjoituksen, mutta hauskin ensimmäisellä kontaktiviikolla saamamme tehtävä on vadelman hyötäminen sisällä maljakossa.

Huikaisevan kauniina pakkaspäivänä lähdin siirtolapuutarhamökkipalstalleni vadelman versoja hakemaan. Kaikki kunnon puutarhatyövälineeni olivat tietenkin vajassa, jonka ovi oli jäätynyt kiinni, mutta mökkiin sentään pääsi, ja sieltä löytyi keittiösakset, joilla versoja nyhertelin.

 
 


 
Ja sitten kipinkapin kotiin, jossa versot pääsivät maljakkoon ikkunalle. Ensin merkitsin ylös, kuinka monta silmua kussakin oksassa on, ja nyt tarkkailen seuraavan kuukauden ajan, mikä niistä aukeaa ensin, jääkö joku avautumatta ja mihin tulee kukkia ensimmäisenä.
 
Jännitystä tehtävään tuo nuorempi kissaneitokaisemme Muru. Ympäröin versomaljakon muilla ruukuilla hämäykseksi, mutta uudet oksat kiinnostivat kisua suunnattomasti. Toistaiseksi se on katkaissut kaksi oksaa kärjestään - merkitsenköhän tehtävän palautukseen näin menetetyt silmut tuhoeläimen aiheuttamaksi vahingoksi?


 
 
Toisaalta tuhot helpottavat oksien tunnistamista ja auttavat havaintojen kirjaamisessa oksa kerrallaan. Nyt täytyy kaivaa vadelman versotehtävän excel-taulukkoni esiin: ensimmäiset silmut alkavat vihertää. Kevät on siis jo tulossa!
 

 
 
 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Moninaiset monimuotoiset - alkuinnostusta

Ensimmäinen viikko koulunpenkillä takana ja ensimmäinen etäopiskeluviikko pyörähtänyt käyntiin.

Ja tunnelma on - aivan mahtava! Joo, joo, tiedän, tämä on sitä kuherruskuukautta, innostusta uuteen, varmasti tulee monta syvännettä, kun tuntuu, että olen tehnyt elämäni mokan. Mutta mitä siitä, juuri nyt nautin jostain kumpuavasta hyrisevästä hyvän olon tunteesta!

Ja mistä se kumpuaa? Ei ainakaan siitä, että koulunpenkillä istuminen olisi ollut läpihuutojuttu - se oli yllättävän raskasta ihan fyysisestikin, uutta asiaa tuli jatkuvalla syötöllä, mutta taululle tuijottaminen kävi myös niskoihin. Oli myös yllättävän uuvuttavaa viettää viikko uusien ihmisten kanssa asuen neljän huoneen opiskelijasolussa kahden hengen huoneissa. Mutta se oli samalla myös todella antoisaa!

Eikä se kumpua siitä, että olisin nyt etäopiskeluviikon alkaessa ollut jotenkin erityisen ahkera - apua, pitikö jotain olla jo tehtynä, koulukaverini Jaana kun kertoo omassa blogissaan jo palauttaneensa ekan tehtävän!

Ehkä se kumpuaa uusista tuttavuuksista: moninaisesta monimuotoryhmästämme. Meitä alan vaihtajia on useamman yliopistotutkinnon haltijasta juuri lukiosta valmistuneeseen, ensimmäisen ammatin hankkivasta kotiäidistä ammattiurheilijaan. Kaukaisin tausta on Thaimaasta syntyjään olevalla luokkakaverillani, jonka puutarhainnostus on peräisin nuoruuden riisiviljelmiltä.

Tai ehkä se kumpuaa siitä, että voin nyt nauttia auringosta ja päivänvalosta toimistossa istumisen sijasta. Opettajamme sanoin: mukanamme Lepaalle saapui aurinko! Pitkän mustan syksyn jälkeen talvi saapui sopivasti koristamaan opintojemme alkua ja Lepaan huikea kampusalue esittäytyi meille kuuran kaunistamana:


 

 
 
 
Ensimmäisen kouluviikon kohokohtiin kuului traktorihalliin tutustuminen - ja mehän siis suoritamme kyseisen kurssin antamalla näytön osaamisestamme traktoriajolla - ja toki kera peräkärryn, joka pitää osata itse laittaa traktoriin ja peruuttaa sen kanssa. Ja henkilökohtaisesti mielenkiintoista oli myös se, että vaikka sainkin suurimman osan toisen asteen opinnoista hyväksiluettua kolmekymmentä vuotta vanhalla lukion päättötodistuksellani, puuttuu minulta fysiikan ja kemian opinnot. "Et ole lukenut lukiossa fysiikkaa ja kemiaa", kysyi opintosihteerimme. Johon minä: "Jaa-a, enpä muista, eikös niistä joku pakollinen kurssi ole mahtanut olla? Jos ei ole ollut, niin en kyllä sitten ole niitä lukiossa ottanut." No, ne hoituvat Lepaalla ilmeisesti jonkinlaisella verkkokurssilla - ja varmasti saan apua lapsiltani, joilla lukion opit ovat tuoreemmassa muistissa kuin minulla!
 
Ja nyt on ensimmäinen etäopiskeluviikko pyörähtänyt käyntiin. En siis ole aloittanut sitä tehtäviä tehden, mutten sentään ole lorvaillutkaan: eilen olin kuntosalilla ja uimassa ystäväni kanssa ja tänään toisen ystäväni kanssa kirjastossa ja kävelyllä. Ja viime viikolla kertyneet paperitkin olen jo järjestellyt. Huomenna teen itselleni etäopiskeluaikataulun!