Mutta tokihan niitä on! Ne ovat vain talviasussaan. Rämmimme lumisohjossa kampuksen puiden ja pensaiden luona ja raapustimme kohmeisin sormin tuntomerkkejä paperille. Paniikkini kasvoi samaa tahtia kun varpaat jäätyivät. Joo, tunnistan kyllä talvellakin koivun, kuusen ja ehkä männynkin. Mutta että metsäsaarni? Syyshortensia, sinikuusama, orapaatsama, valkolumimarja, puistolehmus? Ja ne kolmekymmentä muuta, jotka meidän pitää tenttiä huhtikuussa. "Tehdäänkö tentti täällä ulkona", kysyin opettajalta toiveikkaana, jospa opin muistamaan, missä kohtaa mikäkin puu ja pensas kasvaa. "Ei, se tehdään luokkahuoneessa, oksan perusteella", kuului vastaus. OK...
Eräs letkeä luokkakaverini antoi neuvon: kannattaa opetella yksi kasvi päivässä. No, ei kun hommiin, kasvi nro 1: Metsävaahtera, Acer platanoides. Muistiinpanojeni mukaan punaiset vastakkain asettuneet kookkaat silmut, kuori uurteinen. Tunnistuksen avuksi olen napannut kuvankin:
Homma hallussa!
Koulupäivinä on toki myös vapaa-aikaa. Lähistöllä asuvat luokkakaverini lähtevät tuntien jälkeen koteihinsa, mutta me pitempimatkalaiset asumme lähiviikot kampuksen opiskelijasoluissa. Ja luonnollisesti kämpillä vietetään hurjaa opiskelijaelämää: maanantai-iltana teimme savipajalla maahiset, tiistaina pääsi kauppabussilla Tiiriöön tai jopa Hämeenlinnaan saakka ja keskiviikkona virkattiin puuhapajalla mummonneliöitä. Joku huokaisikin: torstaiksi vielä kun saisi bingon!
(kuvat Benita Vaskelainen)
Ja ehdottomasti hauskinta meillä oli virkkaussession jälkeen saunassa, kun kehittelimme koukkuun jääneiden anonyymien virkkaajien ryhmätapaamisia! No, jotta ei menisi ihan mummoiluksi - suinkaan kaikki luokkakaverini eivät nimittäin ole keski-ikäisiä, joukossa on myös parikymppisiä - olemme suunnitelleet kevääksi mm. Aulangon retkeä, viininmaistelua sekä rantasaunailtaa. Emme kyllä näytä tarvitsevan hulvattoman hauskaan saunailtaan edes saunakaljoja!