Tänä talvena opetuksemme on painottunut varsin paljon kasvihuoneviljelyyn. Lukujärjestyksessämme on kasvihuonekukkaviljelyä (jota olemme harjoitelleet Lakstedtin puutarhalla tulppaaninistutuksessa), kasvihuonelaiteteknologiaa (jossa tarkastelemme niin teoriassa kuin käytännössäkin kasvihuoneen materiaaleja ja laitteita) sekä kasvihuonevihannesviljelyä. Vihannesviljelyssä olemme päässet opiskelemaan tomaattihuoneen työtapoja, mutta pääsimme myös kasvattamaan itse alusta alkaen salaattia, jonka on tarkoitus tyydyttää koulumme ruokalan salaattitarve kuukauden päästä. Vaikka opiskelijoita Lepaalla on muutama sata, ei syömämme salaattimäärä ole suuren suuri, vain kymmenen kiloa viikossa. Tämä saavutetaan varsin pienimuotoisella neljän 54-lokeroisen kennon viljemällä. Kennoihin laitetaan ruukut, jotka täytetään turpeella. Turve kastellaan taimikasvatustarkoitukseen sopivaksi lannoitetulla vedellä, siemenet kylvetään ruukkuihin ja ruukut peitetään muovilla ja viedään 15 asteiseen kasvihuoneeseen muovin alla itämään. Salaatit itävät parissa päivässä pimeässä, mutta kasvaakseen tukeviksi taimiksi ne tarvitsevat sen jälkeen valoa, jota näin talvella saadaan riittävä määrä vain keinoekoisesti kasvihuoneen lampuista.
Tullessamme etäopiskeluviikon jälkeen kouluun lähijaksolle, pääsimme heti maanantaina tervehtimään kylvämiämme salaatteja. Harmi kyllä, emme olleet saaneet turvealustaa tarpeeksi kosteaksi kylvön yhteydessä, joten taimemme olivat itäneet vähän kehnosti ja näyttivät osittain kitukasvuisilta. Mutta kyllähän näistä muutaman viikon päästä ruokalaan saadaan edes vähän Lepaan omaa salaattia tomaattien kaveriksi! Ja uusintakylvöjä tehdään kahden viikon välein, jotta tuoretta salaattia olisi koko ajan saatavissa.
Tomaattihuoneessa olemme tällä viikolla keränneet satoa sekä tehneet biologiseen torjuntaan liittyvän toimenpiteen: vaihdoimme öttiäisiä keräävät liima-ansat uusiin ja tutkimme luupilla, mitä kavereita vanhoihin ansoihin oli kertynyt - onneksi niistä löytyi vain tomaatille vaarattomia harsosääskiä ja liejukärpäsiä. Liima-ansan vaihto tehtiin katon rajassa latvojen tasalla, maisemathan sieltä ovat hienot:
Mutta nyt täytyy kyllä heti tunnustaa, että ylläolevan kuvan on ottanut henkilönosturin päältä luokkakaverini. Minä onnistuin tällä kertaa pitämään jalkani turvallisesti maassa: poimintakypsät tomaatit kun ovat korkeintaan silmien tasolla: tomaattikasvustoa lasketaan katon rajassa näkyviä narurullia löysäämällä alaspäin sitä mukaa, kun taimet kasvavat ja tertut on alhaalta päin poimittu tyhjiksi.
Seuraavan kerran tulemmekin Lepaalle vasta maaliskuun viimeisellä viikolla. Ohjelmassamme on nimittäin jälleen työskentelyä ihan oikeassa työpaikassa: viisiviikkoinen kasvihuonetuotannon työssäoppimisjakso. Ja se vasta minua jännittääkin! Mikäli kaikki menee hyvin, seuraava päivitykseni tuleekin sitten suoraan Eedenistä: suoritan harjoittelun Englannin maaseudulla taimistolla, joka kasvattaa taimia Eden projectin massiivisiin kasvihuoneisiin.