Pihasuunnittelun tuskaa

Talvihämärässä Mamselli-tuulimylly pilkottaa Opisto- ja Kotila-talojen välistä.

Kun kerron opiskelevani puutarhuriksi, saan usein kommenttina varsin positiivisen lausahduksen tulevaisuuden työnsaantia ajatellen: "No sinähän voit suunnitella meidän pihamme!". Usein tarkennan, että varsinaisesti pihasuunnittelijaksi opiskellaan ammattikorkeakoulun hortonomi-linjalla, mutta minä opiskelen alemmalla asteella eikä minusta tule hortonomia vaan puutarhuri - eli duunari, joka voi vaikkapa toteuttaa hortonomien suunnitelmia - mutta toki monet puutarhuritkin pihasuunnitelmia osaavat tehdä ja minäkin olen sellaisen kurssin opintoihini sisällyttänyt. Eli siis: tulen mielelläni tekemään pihasuunnitelman sitten, kun sellaisia osaan ja pystyn tekemään.

Odotinkin malttamattomasti pihasuunnittelun kurssia, joka starttasi viime lähijaksollamme joulukuussa. Tai virallisesti kurssi on nimeltään "Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa" - eikö se kuulostakin paljon enemmän duunaripuutarhureiden kauralta kuin hortonomien  heinää oleva maisemasuunnittelu? Kävimme läpi teoriaa - esimerkiksi mitä pihasuunnitelmadokumentti sisältää ja miten kasvit siihen mekitään. Ja sitten saimme tehtävän: kaikki suunnittelevat saman olemassa olevan omakotitalon pihan (joka tosin on aiemmin jo oikeasti tehty, eli paikan päälle perhettä häiritsemään tai pihaa rakentamaan emme pääse). Toinen mahdollisuus olisi suunnitella myös todellisen tarpeen mukaan, jos löytää vastaavan, yhtä ison ja monipuolisen uudispihan. Minä kuulun opiskelijoimme muodostamaan Lepaan osaajat osuuskuntaan, jonka kautta tulee paljon pihasuunnitelmapyyntöjä. Jospa sieltä löytäisinkin sopivan todellisen työn, ainahan se olisi inspiroivampaa kuin harjoitus ja työstä voisi saada palkkaakin!

Mutta kun istuin tunnilla ja kuuntelin opettajaa, aloin jänistää. Ei, en todellakaan uskaltaisi suunnitella ensimmäisenä harjoitustyönäni oikean asiakkaan pihaa, vaikka tietysti kertoisinkin, että olen vasta opiskelija. Päätin tyytyä opettajan tarjoamaan pihaan. Tunnin lopuksi saimme mukaamme ison valkoisen paperin suunnitelmaluonnosta varten, "Aloittakaa piirtämällä tontin rajat sekä rakennukset", evästi Anni-opettajamme. Käärin paperin rullalle ja lähdin joululoman viettoon kotiin.

Rivarikämppä ja peltomaisema - täällä voi keskittyä tehtäviin.

Ja joululomaa tulikin sitten vietettyä ilman, että edes avasin paperirullaa. Hädin tuskin muistin ottaa sen mukaani, kun lähdin tällä viikolla vuoden ensimmäiselle lähiviikolle Lepaalle. Maanantaiaamuna raapustin kassini sivustalle köytettyä rullaa pitkin Helsingin katuja lumivallien yli kohti kimppakyytini tapaamispaikkaa. Luokkakaverini kertoi piirtäneensä paperille peräti kaksi viivaa, minä en yhtäkään. Mutta iltaisinhan Lepaan kämpässä ei ole mitään muuta tekemistä kuin tehdä koulutehtäviä? Niinhän sitä luulisi, mutta vuoden kokemuksella jo tiedän, että päivän luokassa istuminen aiheuttaa yllättävän henkisen ja fyysisen väsymyksen. Kovin paljon rästitehtäviä ei siis kannattaisi itselleen sinne jättää. Toiveikkaana kuitenkin levitin paperin huoneeni lattialle kurssia edeltävänä iltana, kaivoin kynän ja viivoittimen esiin. Tutkailin tontin asemapiirrosta ja lueskelin materiaaleja ja totesin: en osaa. En siis saanut aikaiseksi edes niitä kahta viivaa, jotka kaverini oli piirtänyt.

Jotkut olivat jo pidemmällä suunnitelmassaan - yksi luokkakaverini oli saanut sen lähes valmiiksi kasveineen kaikkineen - mutta paniikkia ei tarvinnut tuntea, opettaja opasti meitä seuraavana päivänä kärsivällisesti. Minäkin pääsin vihdoin alkuun: jihuu, suunnitelmassani on piirrettynä jo reunaviivat, tontin rajat ja autotallikin! Kotitehtäväksi jää piirtää talo (tjaa, vaikka se onkin kulmikkaampi eikä ollenkaan niin suorassa kulmassa tontin reunoihin nähden kuin autotalli, niin toki minä saan sen paikoilleen...) sekä päästä jo käsiksi varsinaiseen hommaamme eli kasvivalintoihin ja niiden sijoitteluun.

Eli rakkaat sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Ihan vielä en ikävä kyllä voi ottaa työn alle teidän pihasuunnitelmianne, mutta jos vielä hiukan jaksatte odottaa - ja ennenkaikkea toivoa - niin kyllä minustakin vielä pihasuunnittelija tulee. Jostainhan ne mestaritkin ovat aloittaneet!

Päivitys 6.10.2015: Syyskuun lopulla sain luonnoksen valmiiksi (eihän siihen toki kahdeksaa kuukautta mennyt - tässä on ollut kaikenlaista muutakin puuhaa ja piirustus on pötkötellyt rullalla pitkiäkin aikoja). Tällä hetkellä piirrän piirrosta puhtaaksi ja teen samalla vihertyöselitystä (eli asiakkaalle annettavaa kirjallista ohjeistusta pihatöistä). Vähitellen...vähitellen...suunnitelmapiirros siis etenee kohti valmistumistaan.

Päivitys 30.10.2015: Ja nyt luonnos on myös piirretty puhtaaksi! Eihän tätä nyt mestariteokseksi voi kutsua, mutta jotenkin se omaan silmään näyttää ihan hyvältä. Piirroksen lisäksi työhön kuuluvat merkkien selitykset, kasviluettelo (jossa suomalainen ja latinalainen nimi, lajike, kappalemäärä ja istutusväli) sekä kolmekymmentäsivuinen vihertyöselitys (jossa kerrotaan, miten piha rakennetaan ja kasvit istutetaan ja miten niitä jatkossa hoidetaan sekä kasvien kustannusarvio). Kaitpa tässä jotain on kymmenen kuukauden aikana pihasuunnittelusta oppinutkin - ja eihän tämä nyt niin tuskaa sitten ollutkaan...