Huikaisevan kauniina pakkaspäivänä lähdin siirtolapuutarhamökkipalstalleni vadelman versoja hakemaan. Kaikki kunnon puutarhatyövälineeni olivat tietenkin vajassa, jonka ovi oli jäätynyt kiinni, mutta mökkiin sentään pääsi, ja sieltä löytyi keittiösakset, joilla versoja nyhertelin.
Ja sitten kipinkapin kotiin, jossa versot pääsivät maljakkoon ikkunalle. Ensin merkitsin ylös, kuinka monta silmua kussakin oksassa on, ja nyt tarkkailen seuraavan kuukauden ajan, mikä niistä aukeaa ensin, jääkö joku avautumatta ja mihin tulee kukkia ensimmäisenä.
Jännitystä tehtävään tuo nuorempi kissaneitokaisemme Muru. Ympäröin versomaljakon muilla ruukuilla hämäykseksi, mutta uudet oksat kiinnostivat kisua suunnattomasti. Toistaiseksi se on katkaissut kaksi oksaa kärjestään - merkitsenköhän tehtävän palautukseen näin menetetyt silmut tuhoeläimen aiheuttamaksi vahingoksi?
Toisaalta tuhot helpottavat oksien tunnistamista ja auttavat havaintojen kirjaamisessa oksa kerrallaan. Nyt täytyy kaivaa vadelman versotehtävän excel-taulukkoni esiin: ensimmäiset silmut alkavat vihertää. Kevät on siis jo tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti