perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pihasuunnittelun tuskaa - osa 2

Joulukuussa lukujärjestyksessämme oli ensimmäistä kertaa pihasuunnittelun kurssi, joka kuuluu puutarhurilla valinnaisiin opintoihin. Harjoitustehtävää alettiin piirtämään käsin, sen tuskasta kertovan päivitykseni voi lukea tästä linkistä.

Ruttojuuret Lepaan virran rannalla kukkivat varhain keväällä.
Piirrokseni on kyllä jo hiukan edistynyt tammikuisesta kuvasta: paperilla on autotallin lisäksi piirrettynä paikoilleen jo talokin. Olen myös hahmotellut toivotuille toiminnoille paikkoja - eli siis mihin tulisivat huvimaja, kasvimaa, pyöräteline, aamukahvittelupaikka jne. Uutta kuvaa hahmotelmastani ei kyllä parane vielä tässä vaiheessa blogiin pistää.

Tuskan kakkososa ei ole piirustukseni hidas eteneminen. Tuskaa ei aiheuta puutteeni visioinnissa ja piirustustaidossa. Sen sijaan uuden tuskan aiheutti tietokoneen piirustusohjelman käyttäminen. Pihasuunnitelma on hyvä opetella ensin piirtämään käsin, mutta toki se täytyy osata tehdä myös tietokoneella.

Suloinen lumikello Lepaan kivikkoryhmässä.
CAD-piirustusohjelman kurssimme oli kaksi viikkoa kahdeksan tuntia päivässä tietokoneen ääressä istumista. Olen kyllä istunut lähes 30 vuotta tietokoneen ääressä töissä. Matkatoimistourani aikana olen opiskellut lukuisia erilaisia tietokoneohjelmia, milloin minkäkin seuramatka- tai laivayhtiön omia varausjärjestelmiä, lennonvaraus-, toiminnanohjaus- ja tapahtumanhallintaohjelmista puhumattakaan. Eli mikä ongelma tässä nyt on?

Ensimmäisellä viikolla kävimme laajan ohjelman kaikki toiminnot läpi, tuntui ettei mikään jäänyt päähän ja raahauduin aivan väsähtäneenä kämpille jokaisen päivän päätteeksi. En jaksanut kauniista kevätsäästä huolimatta lähteä edes iltakävelylle. Ei huvittanut venytellä, ei tullut käytyä (ilmaisella) kuntosalilla tai jumppatunnilla. Tiesin, että tästä ei hyvää seuraa. Perjantai-iltana hiirikäteni kramppasi.

Viikonlopun vietin siirtolapuutarhamökkipihallani huhkien. Tai no, jos vertaa naapuripihassa touhunneeseen 80-v Saaraan, en voi kehuskella huhkineeni. Mutta sen verran painavia kottikärryllisiä kompostia tuli kärrättyä kukkapenkkien katteeksi, että käsi sai tarvitsemaansa venytystä ja kramppi helpotti. Ja kun piilottelin keinukatoksessani löhöten, huomasin tekeväni sitä, missä olen aina kuvitellut olevani surkea. Visioin mitä kaikkea kivaa voisi tänä vuonna istuttaa ja rakentaa kevään paljastamalle mökkitontilleni. Nyt siis pitää vain opetella laittamaan visiot päästä paperille.

Toisella tietokonekurssiviikolla päästimme hommiin: aloimme piirtämään joko itse valittua pihaa tai opettajan antamaa tehtävää. Open sai viitata apuun aina kun tarvitsi - eli käytännössä niin usein kun vain kehtasi, kun ensin oli yrittänyt miljoona kertaa piirtää jonkun viivan tai ympyrän kohdalleen. Mutta homma alkoi tuntua ihan mielekkäältä. Päätin piirtää oman pihani sellaisena, kun se nyt on. Sain ekaa kertaa edes summittaiset mitat tontistani ja sen rakennuksista karttapalvelusta otetun kuvakaappauksen päälle pihaa hahmotellessani.

Viikon edetessä alkoi kärsivällisyyteni kyllä jo olla koetuksella, kuvan hiominen päivästä toiseen ei oikein napannut, teki mieli jo päästä taas pihahommiin. Mutta sain kuin sainkin kuvan valmiiksi. Ei se nyt mikään seinälle kehystettävä taidonnäyte ole, mutta kaiken tuskailun jälkeen olen ihan ylpeä siitä. Nyt vain lisää harjoittelua ja eiköhän se tästä lähtee sujumaan!