Puolimatkan krouvissa

Joulukuu pyörähti käyntiin vuoden viimeisellä Lepaa-viikolla. Jo neljännentoista kerran pakkasin sunnuntaina kassia vilkaistuani ensin viikon lukujärjestystä. Onko työtunteja, tarvitaanko hanskoja ja turvakenkiä? Kumisaappaat ja sadetakki kannattaa kyllä aina pakata mukaan. Läppäri tietenkin, ehkä jotain monisteitakin. Niin, ja kirjastoon palautettavat kirjat.

Maanantaiaamun pimeydessä starttaamme kimppakyydillä kohti Hattulaa. Perille päästyä toimiston Irmeliltä kämpän avaimet, lokerikosta säilöön jätetyt lakanat ja toilettitarvikkeet. Sitten kiireellä luokkaan. Jokunen luokkakaveri on jo jättänyt opinnot kesken, mutta moni on mukana edelleen yhtä innostuneena kuin opintojen alkaessakin.

Koulutunteja on maanantaisin yleensä kymmenestä neljään, muina päivinä kahdeksasta neljään. Ensimmäisenä iltana kämpillä tavarat kaappiin ja lakanat sänkyyn, ehkä hetki istuskelua yhdessä iltapalalla tai telkkaria katsoen, mutta usein tekee mieli vetäytyä pitkän päivän jälkeen huoneeseen kirjan tai tietsikan ääreen joko rentoutumaan tai opiskelutehtäviä puurtamaan. Uni voittaa yleensä huomattavan aikaisin.

Aamuhämärissä taivallamme kämpiltä pilkkopimeää kuusiaidan viertä ruokalaan, jonne katettu runsas aamiainen ilahduttaa aamu-unisintakin. Ja sitten taas luokkaan. Avomaatuotannon teknologiaa, yritystoimintaa, kasvihuonevihannestuotantoa ja kasvihuonekukkatuotantoa. Tällä viikolla vietimme kaikki koulupäivät sisällä, työtunteja tai retkiä ei viikkoomme osunut. Luokkahuoneen lisäksi kävimme vain kerran konehallilla Avanteja ihmettelemässä ja kerran kasvihuoneessa salaatin viljelyyn tutustumassa.

Torstai jännitti, silloin oli kaikkien määrä pitää esitykset viheralan perustöistä. Minun aiheeni oli viheralueiden hoitoluokitus, josta olin tehnyt muutaman dian power pointin. Kuvia ja power pointteja näimme myös erilaisten kasvien istutuksesta, nurmikon perustamisesta sekä viherrakennuksen asiakirjoista. Kaikki erinomaisen mielenkiintoisia ja kukin omalla tyylillään hienosti tehtyjä ja toteutettuja.

Minä olen aiemmassa ammatissani paljon mm. kouluttanut, joten power pointin tekeminen ja esittäminen sujuu minulta luontaisesti. Toki luokan eteen astuminen aina hiukan jännittää, toimiiko tekniikka, takeltelenko sanoissani. Moni luokkakaverini ei aiemmin ole välttämättä esityksiä tehnyt. Mutta kalvosulkeiset eivät suinkaan olleet pakollinen esitysmuoto. Luokkakaverini Pauliinan aiheena oli käytävän rakentaminen ja hän esitti sen kasaamalla erilaisia materiaalikerroksia pahvilaatikkoon pleksilevyn taakse. Huomatkaa erityisesti kuvan oikeassa alanurkassa Pertti, joka oli tämän pienoisviherrakennustyömaan onnellinen urakoitsija.

Ja niin saatiin esitykset purkkiin! Tai siis Pauliinan kohdalla kylläkin pahvilaatikkoon.

Vuoden viimeistä Lepaa-iltaa oli hyvä syy lähteä juhlistamaan lasillisella. Torstain iltaruskassa, kuun mollottaessa, taivalsimme kilometrin verran kohti Lepaan puutarha- ja viinimyymälää. Täytyihän Lepaan lämmintä sekä ruusuista glögiä ostaa pullolliset myös kotiin vietäväksi - mutta toki ensin piti itse istahtaa maistiaiselle.

Ja olihan meillä syytä juhlistaa puolimatkan krouvia: opintoja on nyt vuosi takana ja vuosi  edessä!

 Rauhallista joulun odotusta!