Lopun alkua

Lokakuu on tuntunut lopun alulta. Tiedäthän fiiliksen, kun joku projekti alkaa olla vähitellen valmis. "On varmaan helpottunut tunne, kun saa opinnot päätökseen", sanoi minulle eräs tuttava. Ei itseasiassa ole. Olen nauttinut opiskelusta, ja sen minä osaan. Esimerkiksi kun piti tutustua kahteen puutarhamyymälään ja tehdä raportti niiden visuaalisesta ilmeestä ja antaa parannusehdotuksia. Oli ihanaa suunnitella milloin ja minne lähtee retkelle, jutella hetki työntekijöiden kanssa ja ottaa valokuvia. Sitten kotiin kirjaamaan ylös huomionsa, selailla ottamiaan kuvia ja tarkistaa faktoja netistä. Toki sellaista voisi tehdä huvikseenkin, ilman että opiskelee tutkintoa. Mutta eihän sitä tule tehtyä ainakaan näin perusteellisesti, jos ei joku ole antanut sitä tehtäväksi.

Jäljellä on kaksi lähiopiskeluviikkoa Lepaalla marraskuussa. Jälkimmäisellä viikolla on kaksi näyttöä: toinen kurssista "Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnitelussa" ja toinen on yrityksen liiketoimintasuunnitelman näyttö. Näytöt annetaan näissä tapauksissa esittämällä suunnitelmansa luokalle, jonka jälkeen ope (ja liiketoimintasuunnitelmassa myös alan edustaja) kysyvät tarkentavia kysymyksiä. Sitten on vielä henkilökohtainen näyttökeskustelu open kanssa (jossa ensin pitää antaa numerot lukuisista eri osa-alueista itselleen, sitten ope antaa samoista osioista numerot sinulle ja sitten vielä yhdessä päätetään, mikä on lopullinen numero). Ihan helppo nakki, vaikka ei ehkä siltä kuulosta. (Tai no, voinko kirjoittaa näin ennen kuin näytöt ovat olleet? Jospa opet lukevat tämän ja joudun tulisille hiilille ja pyörtämään sanani?)

Mutta siis: olen saanut pihasuunnitelmatehtäväni vihdoin valmiiksi! Hartaan piirtämiseni lopputuloksen olen päivittänyt tähän postaukseeni.

Ja liiketoimintasuunnitelma, se oli itseasiassa valmis jo viime tammikuussa, jolloin esittelin sen opettajan sijasta parille pankinjohtajille. Minulla kun oli kiikarissa yksi liiketoiminta, mutta myyjä ja minä emme ole olleet ihan yhtä mieltä siitä, mikä sen hinta pitäisi olla, joten ei siitä mitään tullut. Haavettani en ole kuitenkaan haudannut ja ajatukseni on näyttöä varten läinnä jotenkin jalostaa tuota suunnitelmaani. Jonakin päivänä siitä voi nimittäin vielä tulla tottakin.

Valmistumispäivämme on joulun alla. Jos on siis saanut muutkin tehtävät palautettua ajoissa - minulta puuttuu vielä ainakin kasvihuonekukkaviljelyn kurssia varten tehtävä viljelysuunnitelma. Valmistumispäivänä lähdetään Lepaalle vielä kerran, meille pidetään puheita, jaetaan todistukset ja tarjotaan kahvit tai lounas. Aika hienoa.

Mutta mitäs sitten? Totta puhuen olen haaveilun ohessa pitkin vuotta lähettänyt työhakemuksia eteen osuneisiin paikkoihin, jotka minua ovat kiinnostaneet. Viime viikkoina olen päivittänyt hakuvahtini ja CV:ni ja lähettänyt hakemuksia jo huomattavasti ahkerammin. Mielenkiintoisia työpaikkoja on ollut avoinna niin matkailun kuin puutarha- tai viheralaankin liittyen.

Eli lopun alku tarkoittaa sitä, että pikapuoliin muutun täysipäiväisestä opiskelijasta täysipäiväiseksi työnhakijaksi. Ja tutkimusten mukaanhan yli viisikymppiset naiset ovat mitä parhaita työntekijöitä. Tottuneet tekemään työtä, paljon elämän tuomaa näkemystä, ahkeria ja tunnollisia, ei äitiyslomia tai pieniä lapsia sairaana kotona. Minähän tämän kyllä tiedän, vielä pitäisi vain saada työntantajat vakuuttuneiksi.