Kahden näytön viikko

Ammattiosaamisen näytössä osoitetaan työtä tehden, että osaa jonkun homman, joka kuuluu tutkintoon. Kun ensimmäisen opiskelukevät päättyi näyttöviikkoon, ei minulle vielä ollut ihan selvinnyt, mitä sillä tarkoitetaan. Aika rennolla otteella elämäni ensimmäiset näytöt kuitenkin sujuivat - olenhan kolme vuosikymmentä töitä tehdessäni osallistunut monenlaisiin työn arviointeihin. Katso tästä linkistä postaukseni ensimmäiseltä näyttöviikoltani.

Näyttöjä tehdään myös työssäoppimispaikoilla. Valinnoistani johtuen opettaja on ollut seuraamassa työpaikalla työskentelyäni opintojeni aikana vain yhden ainoan kerran. Se tuntui kyllä hiukan omituiselta, juoksutin asiakkaita puutarhamyymälän pihalla tarkoituksellisen vauhdikkaasti, jotta saisin open eksytettyä kannoiltani. Mutta mukavastihan tuokin meni, katso tästä linkistä.

Mutta ei minun pitänyt muistella menneitä, vaan kertoa kuluvasta viikosta. Viimeisestä Lepaa-viikostani. Myönnettäköön, on vähän haikea olo. Viikon aikana olenkin yrittänyt keksiä, miksi minun ehdottamasti pitää tulle Lepaalle käymään vielä ensi kesänäkin. Lepaan näyttely elokuussa, tietysti. Ja Hopealinjan laivareittiä Hämeenlinnasta Lepaan laiturin kautta Tampereelle on kehuttu todella kauniiksi - sellainen reissuhan pitää ehdottomasti myös tehdä. Ja Lepaan kartanolla tai viinitilallahan voi järkätä vaikka mitä juhlia ja tapahtumia, puutarhaan tehdä kasviretkiä eri vuodenaikoina, ja ja ....

Lepaan virta marraskuun auringonlaskussa

Havu- ja kivikkoistutuksen takaa pilkottaa Lepaan kartano

No siis. Tämän viimeisen viikon ohjelmana oli lähinnä kaksi näyttöä. Maanantaiaamuna olin open arpomana onnellisesti ensimmäinen, joka pääsi esittämään liiketoimintasuunnitelmansa. Esityksen jälkeen oli vielä henkilökohtainen palaute- ja arviointikeskutelu opettajan sekä esityksiä kuuntelemassa olleen työelämän edustajan kanssa. Ihan hyvinhän se meni.

Vaikka en shoppailusta oikein välitäkään, tiistaina lähdin luokkakaverin kyydillä Tiiriön kauppakeskukseen. Mukaan tarttui kolmella eurolla 225 kukkasipulia, jotka pääsivät maahan heti Lepaalta tultuani. Suutarin lapsilla jne ... moni puutarhuri onkin tällä viikolla kertonut pistävänsä omaa pihaansa kuumeisesti kuntoon asiakaskiireiden hellitettyä lämpimän marraskuun antamalla innolla. 

Syysalesta shoppaillut kukkasipulit odottavat pääsyä maahan.

Tiiriön kauppabussiin sekä Lepaan kampuksen muihin vapaa-ajan viettomahdollisuuksiin tutustuimme innokkaina heti opiskelujen alussa. Katso päivitykseni tästä linkistä. Mutta mihin unohtuivat Aulangon retki, viininmaistelu ja rantasaunailta? Jonnekin tehtäväpinon ja työssäoppimisviikkojen uupumuksen alleko? Eipä mummonneliöitäkään enää toistamiseen yhdessä virkattu. Saunassa kyllä istuttiin ja ainakin ensimmäisenä kesänä myös uitiin Lepaan virrassa. Ja tänä kesänä tehtiin sentään luokkaretki Haikkoon, ks. tästä linkistä.

Ai niin. Tämän viikon toinen näyttö. Se oli pihasuunnittelukurssista - eli virallisemmin "Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa". Esittelimme pihasuunnitelmapiirroksemme luokkatovereillemme ja opettajalle niin, kuin olisimme olleet asiakkaan luona sitä esittelemässä. Myös tähän kuului henkilökohtainen palaute- ja arviointikeskustelu opettajan kanssa. Hyvin sekin meni. Kaiken tuskailun jälkeen opettaja kannusti rohkeasti ottamaan oikeita suunnittelu- ja muita puutarhatöitä.

Olisiko ilmassa jonkinlaista kahden opiskeluvuoden summausta? Kyllä taitaa olla. Viimeistään valmistujaisjuhlallisuuksien jälkeen kun pitää kääntää katse tulevaan. Ja olenhan niin jo tehnytkin, ei tässä parane jäädä haikailemaan, kun heti Lepaalta kotiuduttuani sähköpostista löytyi viesti: "Onnittelut, olet päässyt hakuprosessissa jatkoon!". Monta porrasta lienee vielä kivuttavana kohti työllistymistä, mutta kovin kovin iloinen olen siitä, että joku on sentään lukenut työhakemukseni!