Kylpylälomalla

Muistan pohtineeni loman määritelmää viimeksi noin 17 vuotta sitten. Silloin vietin äitiyslomaa nuorimmaiseni ollessa noin puolivuotias. Kesällä, kun mieheni oli töissä, lähdin vauvan sekä kolmen vanhemman lapseni kanssa viikon lomalle Nuuksion Elohoviin ohjelmalliselle perhelomalle. Ei pyykkäystä eikä kokkausta, vaan lepoa ja rauhaa metsän keskellä täysihoidossa - ihanaa!

Tietenkään kaikki ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Vanhemmat lapseni eivät osanneet nauttia erämaajärven kalareissusta ja kiukuttelivat koko loppuviikon, eivätkä suostuneet osallistumaan enää yhteenkään muuhun järjestettyyn ohjelmaan. Yksi lapsistani kärsi kahden vuorokauden migreenikohtauksesta. Vauva ei nukahtanut kertaakaan sen enempää päikkäreille kuin yöunillekaan vieraassa pinnasängyssä - sain hänet unten maille vain kävelemällä vaunujen kanssa ees taas metsäpolulla verenhimoisia hyttysiä iholtani läiskien. Ensimmäisenä iltana, kun sain vauvan nukahtamaan, ajattelin, että olen ansainnut lasin viiniä hotellin aulabaarissa. Silloin minulle selvisi, että Elohovia pitävä Elämäntapaliitto on raittiusjärjestö. Tunsin olevani saarroksissa erämaahotellissa ilman autoa neljän alle kymmenvuotiaan lapsen kanssa. Oliko se siis lomaa ja jos  oli, niin kenelle ja mistä?

Nyt, monimuoto-opintojeni myötä olen jälleen pohtinut loman määritelmää. Erityisesti tänä kesänä, kun en ole ollut sen enempää harjoittelijana työssäoppimassa kuin palkallisessa kesätyössäkään. Kuitenkin, minulla on ollut - ja on edelleen - vino pino opiskeluuni liittyviä tehtäviä, joita olen tehnyt itsenäisesti itse valitsemani ajankohtana ja itse valitsemassani paikassa. Mikä tästä ajasta on lomaa ja mikä opiskelua, joka on tällä hetkellä työni? Entisenä "nine to five" toimistotyöntekijänä saatan edelleenkin tuntea huonoa omaatuntoa, jos päätän lähteä kävelylle tai otan päiväunet keskellä arkipäivää, kun kunnon ihmiset ovat töissä.

Viime viikolla sain vihdoin valmiiksi pihasuunnittelun kurssin kesätehtävät. Omakotitalon pihan kasvikartoitusta oli kiva tehdä puutarhaharrastajaystäväni pihaa aiempaa tarkemmin tutkien. Hautausmaan kasvikartoitustehtävässä näin Hietaniemen hautausmaan ihan uusin silmin ja pääsin vaihtamaan ajatuksia erittäin avuliaiden aluepuutarhureiden kanssa. Tehtävät olivat siis mukavia, vaikkakin työläitä. Eniten päänvaivaa viimeistelyssä aiheutti piirtämieni perennapenkkien istutussuunnitelmat, jotka minun piti saada printatuksi tavallisten printterien kapasiteettia isommalle A2-kokoiselle paperille. Muutaman mutkan kautta päädyin kaukaisen Espoon kirjastoon printtausreissulle - tai oikeastaan kahdelle, kun ensimmäisellä kerralla muste loppui kesken. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, piirtäminen ei oikein ole minun mukavuusaluettani sen enempää käsin kuin koneellakaan. Olin kuitenkin jotakuinkin tyytyväinen konepiirrosohjelmalla tekemiini istutussuunnitelmiin. Kun näin ne hyvälle isolle paperille printattuna, oli pakko hymyillä, koska ne näyttivät melkeinpä ammattilaisen tekemiltä.

Sain kuin sainkin tehtäväni postiin viime viikon lopulla ja mieli oli hyvä: oli erinomaisen hyvä hetki lähteä viikon kylpylälomalle Tampereelle. Lapinniemen kylpylä (eli vierallisesti Holiday Club Tampere) on minulle nostalginen paikka, perin kuusi vuotta sitten äitini lomaosakkeen, jossa olin aikaisemmin käynyt äitini vieraana lähes joka syyskuu. Joskus olen viettänyt kylpylässä koko viikon ihanassa yksinäisyydessäni uiden, vesijumpaten, leffassa tai teatterissa käyden ja nautiskellen hyvästä ruoasta. Joskus mukanani on ollut puolisoni tai joku lapsistani. Tällä kertaa mieheni oli mukanani pidennetyn viikonlopun ja lisäksi yllätyksekseni kolme aikuista lastani ilmoittivat tulevansa kylpylään yöksi tai pariksi pitkin viikkoa kuka minäkin päivänä. Hyvä ystäväpariskuntamme muutti Tampereelle, ja vietimme aikaa myös heidän kanssaan. Kylpyläviikostani muodostui tällä kertaa siis harvinaisen sosiaalinen. "En siis ollenkaan saa olla tänä vuonna yksin siellä", ihmettelin. Mutta sitten tajusin: olen nyt neljättä kuukautta viettänyt päiväni yksin joko mökillä tai kotona tehden opiskelutehtäviä, joten kylpyläloma, jolloin saan vieraakseni melkein kaikki lapseni ja pari muutakin läheistä ihmistä, on siis todellakin lomaa tuosta yksin puurtamisesta!

Itseasiassa minun piti olla viimeinen vuorokausi torstaista perjantaihin yksin lomaosakkeessani. Mutta päätin uutisia seurattuani lähteä lakkohässäkän jaloista kotiin jo torstai-iltana. Enkä minä kyllä kokonaan lomailla aikonut, olin ottanut tällekin viikolle tavoitteen: tarkoituksena oli kirjoittaa lehtijuttu ulkomaan työssäoppimisesta. Jonkun verran sitä viikon aikana kirjoittelinkin, mutta itseasiassa perjantaipäivä julkisen liikenteen lakon takia saarroksissa syysmyrskyssä kotona kirjoituspöydän ääressä on oikein tervetullut, saan lehtijutun mukavasti viimeisteltyä.

Torni-hotellin 24. kerroksen Moro-baarista näkyy mm. Lapinniemen kylpylä.

P.S. Tavoitteena oli myös käydä joka päivä vesijumpassa ja - perjantaita lukuunottamatta - sekin tavoite täyttyi. Ja mikä parasta, torstaina jumpan ohjasi Lapinniemen ehdottomasti hauskin jumppari Nuutti, jonka taitoa jumpan lomassa kevyesti vitsaillen mainostaa kaikkia Holiday Clubin palveluita Tampereella voi vain ihailla.