sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kukkia ja latinaa

Elokuun viimeisen viikon vietin Lepaalla kukkasidonnan parissa. Pelkäsin etukäteen, olisivatko visuaaliset rajoitukseni opin esteenä: niin sisustuksessa kuin kukkakimpuissakin minusta lähes kaikki näyttää ihan hyvältä. Opettajamme oli kuitenkin varsin kannustava ja antoi luovuutemme kukkia - kirjaimellisesti. Enpä olisi uskonut näinkin hienoja teoksia saavani portfoliooni!


Kesän työharjoittelupaikassani Puutarhanikkareissa on myös hieno valikoima leikkokukkia, joiden parissa työskentelee floristi. Hänen poissaollessaan muut työntekijät tuuraavat. Vielä silloin kursseja käymättömänä minä sain pujottaa yksittäisen kukan "sukkaan" sekä paketoida valmiin kimpun tai ruukkukukan. Vaan eipä edes se suju kovin mallikkaasti kokemattomalta harjoittelijalta, kun asiakas katselee vieressä. Poskeni hehkuivat, kun pudotin liljasta nuput nostaessani sitä vaasista. "En minä kyllä tuota kukkaa ota", sanoi asiakas - ihan aiheellisesti. Ja kukkapaketteihini tuli teippiä turhan runsaasti, kun sellofaanin liepeet jäivät lepattamaan. Niinpä toiveestani meille opetettiin kurssilla myös kukkien paketoiminen. "Hyvä kukkapaketti on kuin rantapoika: kapea lantio, leveät hartiat ja pieni pää", opasti rempseä opettajamme Kaija.

Viikonlopun kotona olon jälkeen säntäsin jälleen Lepaalle. Syyskuun ensimmäisen viikon ohjelmaan kuului peräti kolme kasvintunnistustenttiä. Maanantaina tentittiin ryhmäkasvit (siis ne kesäkukat), keskiviikkona hedelmät ja marjat ja torstaina perennat (siis monivuotiset ruohovartiset kasvit). Enää ei riitä tunnistaminen ja suomenkielinen nimi, nyt tentitään myös tieteelliset nimet. Nikkareissa työskentelyn jälkeen tunnistin kyllä jo monet kesäkukat, mutta vain suomeksi. Parisen viikkoa olin paukutellut tieteellisiä nimiä päähäni. Apua oli myös siitä, kun kimppakyydissä luokkakaverini kanssa kuulustelin ajomatkojen aikana kuskilta latinalaisia nimiä. Lepaa-viikoillamme olemme myös porukalla kierrelleet iltaisin kampuksen istutuksia ja tankanneet nimiä ja tuntomerkkejä.

Tenttiä varten opettaja kerää 25 eri kasvin versoa luokkahuoneeseen ja jännittyneet opiskelijat kiertelevät hiljaisina ja vakavina numeroituja pöytiä yrittäen kaivella muististaan nimet paperille. Esimerkiksi tällaisesta oksasta pitää tunnistaa, mikä perenna on kyseessä - perennathan eivät kuki koko kesää, joten alku- tai keskikesän kukkijoissa ei ole enää syyskuussa kukkia tunnistamista helpottamassa:


Kyseessähän on mirrinminttu eli Nepeta x faassenii, jonka tunnistusta auttaa erikoinen haju - tentissä saa onneksi myös näpelöidä ja haistella versoja.

Alkuviikon tentit menivät ihan mukavasti - läpi pääsin, vaikken kaikkia latinalaisia nimiä muistanutkaan ja Malukset ja Prunukset minun on vaikea erottaa toisistaan ilman omppuja, luumuja ja kirsikoita (hedelmiähän ei tietenkään ollut tentin oksissa mukana). Torstainen perennatentti alkoi sen sijaan tuntua mahdottomalta. Kehittelimme yhdessä muistisääntöjä: varjorikkohan on sellainen saksireunainen (Saxifraga) ja varjon alla kasvanut (umbrosa). Ja pystyhanhikin Potentilla recta -nimestä jokainen aikuisopiskelija kehitteli mielessään henkilökohtaisen muistisääntönsä. Mutta jotkut nimet eivät vain kerta kaikkiaan tuntuneet jäävän päähän. Viisikymppisenä ei taida enää olla parhaimmillaan järjettömältä tuntuvien sanojen ulkoa opettelussa.

Ja kuitenkin yllätin itseni: sain perennatentistä täydet pisteet! Jostain alitajunnasta ne nimet kuitenkin tulivat. Nooh, jäi sinne muutama pieni kirjoitusvirhe, joista opettaja ei rokottanut.


Onnistunut suoritus antoi minulle sysäyksen tilata Latinaa puutarhureille -niminen kirja, jotta voin tarkemmin perehtyä nimien alkuperään ja merkitykseen. Se voisi helpottaa myös mieleen painamista. Sillä eihän tämä vielä tähän jää, seuraavalla lähiviikolla tentitään vihannekset sekä lehtipuut ja -pensaat. Sitten tulee vielä ainakin havut, ilmeisesti rikkakasvitkin. Kaiken kaikkiaan meidän tulee tunnistaa kolmisensataa kasvia suomalaisilla sekä tieteellisillä nimillä ennen valmistumistamme. Mutta onhan se nyt selväkin, kyllä puutarhurin pitää kasvit tunnistaa. Ja tämä tyttö tunnistaa kyllä nyt jo ainakin Phloxit ja Geraniumit!

2 kommenttia:

  1. Aivan mykistynyt! T. Minna K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, Minna, mikäs sinut niin mykisti? Kaunis kiitos kommentista :-) t. Tuija

      Poista