keskiviikko 20. elokuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä, onhan?

Sadettimet kastelevat taimet juuri ennen myymälän aukeamista aamulla
Toisen kahden viikon työssäoppimisjaksoni Puutarhanikkareiden Herttoniemen myymälässä vietin hikoillen paahtavassa helteessä. Aukioloaikojen ulkopuolella taimia kastelevat sadettimet, mutta silti yksi eniten aikaa vieneistä tehtävistäni oli kastelu. Taistelimme paahdetta vastaan yrittäen pitää pienissä poteissa olevat kukat hengissä ja hyvinvoivina, jotta ne pääsevät hyvään uuteen kotiin isompiin ruukkuihin.


Jos et keksi tekemistä, valitse tästä
Kitkemisestä ei pääse puutarhamyymälässäkään, rikkakasvit löytävät tiensä perennojen sekä puiden ja pensaiden taimipurkkeihin ja juurtuvat mielellään myös taimipihan sora-alustalle. Puuhaa siis riitti erinomaisesti, vaikka loppukesä ei olekaan enää puutarhamyymälöiden sesonkia. Ja jos oli hetki, ettei tiennyt mihin työhön seuraavaksi ryhtyisi, oli apuna leppoisan myymälänhoitajamme ylläpitämä työlista taukohuoneessa.

Viimeisenä työpäivänäni olin tyhjentämässä roskikseen jo elinkaarensa loppuun päässeitä kesäkukka-asetelmia, jotka oli istutettu laakeisiin muoviastioihin. "Laitetaanko muoviruukutkin roskiin?", kysyin, "ne ovat niin kivan muotoisia, että voisin viedä ne omaan puutarhaani, jos niitä ei ole tarkoitus säilyttää?" Myymälänhoitaja sekä toinen vakkarityöntekijä huokaisivat hartaasti yhteen ääneen. "Minäkin muistan ajan, jolloin vielä viitsin tehdä istutuksia omaan puutarhaani", sanoi toinen. "Älä siis tee harrastuksestasi ammattia, jos haluat edelleen jaksaa harrastaa sitä!", nauroi puolestaan toinen. Siitäkin huolimatta, tällä tiellä edelleen olen!


Lepaan hedelmätarhassa poimimme ja lajittelimme omenoita myyntiin
Suomen lyhyen suven aikana eivät puutarhurit lomaile - myöskään tämä puutarhuriopiskelija ei juurikaan lomaillut. Syyslukukauden ensimmäinen lähiopiskeluviikkoni oli heti työrupeaman jälkeen elokuun toisella viikolla. Olipas mukava palata Lepaalle! Luokkakaverini olivat myös viettäneet kesää ulkotöissä ja yksi totesikin ruskettuneista tovereistaan: "Onpas meidän luokkalaiset terveen värisiä!" Kevättalvella nurisimme joskus sitä, kun koulu on niin teoriapainotteista, liian paljon luokkahuoneissa istumista ja liian vähän käytännön tekemistä. Nyt ensimmäisen ulkotöissä vietetyn kesän jälkeen haaveilin kokonaisesta viikosta sisällä varjossa luokkahuoneessa - ja mikä ihaninta - istuma-asennossa. Vielä mitä! Viikon aikana istuimme sisällä luokkahuoneissa ensimmäisen kerran yhden tunnin torstaina sekä pari tuntia perjantaina. Kaiken muun ajan vietimme ulkona opetellen tunnistamaan ryhmäkukkia, perennoja, hedelmiä ja marjoja sekä vihanneksia. Syötäviä kasveja pääsimme myös maistelemaan, joten enpä voi valittaa. Lukujärjestykseen kuului myös viherrakentamisen ylläpitoa (= kitkimme pari perennaistutusta) sekä omenapuiden valoleikkausta ja omenasadon keräämistä myyntiin. Mutta kyllä ulkona kelpasi olla - elokuussa Lepaan kaunis kampusalue on parhaimmillaan! Vai mitä sanotte näistä näkymistä:


Ryhmäkukkaistutus Lepaan kartanon päärakennuksen pihalla
Näytekasvimaan vihannekset uhkeimmillaan

















Viikko oli myös varsin jännittävä: 50 vuotta täyttävä puutarha-alan ammattilaisnäyttely toi yli 200 näytteilleasettajaa kauniin kampuksemme keskelle loppuviikosta. Vaikka emme töissä näyttelyssä olleetkaan, pääsimme tutustumaan messuhulinaan paitsi koulutuntien ulkopuolella, myös parin koulutehtävän myötä. Oli myös aika hauska asustella keskellä messualuetta, aikaisempina  lähiviikkoina ei illan tullen muita kulkijoita ole kampusalueella juurikaan näkynyt.

Kouluviikon jälkeen, ensimmäisen etäopiskeluviikon myötä, on ainakin sään puolesta tuntunut alkaneen syksy. Vai onko? Ei kai ihan vielä, eihän? Omassa puutarhassakin olisi vielä satoa korjattavana. Ja sitä paitsi on pari pientä projektia, jotka olisi kiva saada mökkipuutarhassa vielä tänä kesänä tehtyä... Vaikka kesä on tänä vuonna tuntunut tosi pitkältä - olenhan sen aikana opintojen lisäksi tutustunut kahteen uuteen työpaikkaan ja työkavereihin - en millään malttaisi vielä alkaa odottamaan talvea. Se kun on niin pitkä ja  harmaa. Tulevan talven voin kuitenkin ensimmäistä kertaa viettää kokonaan puutarhan parissa - vähintäänkin teoriaopintojen merkeissä!

Messuhulinaa Lepaan kampuksen keskellä. Puutarhureille tarjolla mm. kukkia ja koneita!
P.S. Olen kiitollinen kommenteista - nyt niitä pystyy jättämään myös ilman kirjautumista, kokeile!

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea Blogiasi Tuija. Kaikesta aistii, että olet elementissäsi tällä alalla. Satorikasta syksyä ja opiskelun iloa! Terkuin Päivi N. Jyväskylästä

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Päivi! Ja kiitos samoin, aurinkoista syksyä ja iloa opiskeluun myös sinulle - vai joko valmistuit?

    VastaaPoista