perjantai 30. lokakuuta 2015

Lopun alkua


Lokakuu on tuntunut lopun alulta. Tiedäthän fiiliksen, kun joku projekti alkaa olla vähitellen valmis. "On varmaan helpottunut tunne, kun saa opinnot päätökseen", sanoi minulle eräs tuttava. Ei itseasiassa ole. Olen nauttinut opiskelusta, ja sen minä osaan. Esimerkiksi kun piti tutustua kahteen puutarhamyymälään ja tehdä raportti niiden visuaalisesta ilmeestä ja antaa parannusehdotuksia. Oli ihanaa suunnitella milloin ja minne lähtee retkelle, jutella hetki työntekijöiden kanssa ja ottaa valokuvia. Sitten kotiin kirjaamaan ylös huomionsa, selailla ottamiaan kuvia ja tarkistaa faktoja netistä. Toki sellaista voisi tehdä huvikseenkin, ilman että opiskelee tutkintoa. Mutta eihän sitä tule tehtyä ainakaan näin perusteellisesti, jos ei joku ole antanut sitä tehtäväksi.

Jäljellä on kaksi lähiopiskeluviikkoa Lepaalla marraskuussa. Jälkimmäisellä viikolla on kaksi näyttöä: toinen kurssista "Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnitelussa" ja toinen on yrityksen liiketoimintasuunnitelman näyttö. Näytöt annetaan näissä tapauksissa esittämällä suunnitelmansa luokalle, jonka jälkeen ope (ja liiketoimintasuunnitelmassa myös alan edustaja) kysyvät tarkentavia kysymyksiä. Sitten on vielä henkilökohtainen näyttökeskustelu open kanssa (jossa ensin pitää antaa numerot lukuisista eri osa-alueista itselleen, sitten ope antaa samoista osioista numerot sinulle ja sitten vielä yhdessä päätetään, mikä on lopullinen numero). Ihan helppo nakki, vaikka ei ehkä siltä kuulosta. (Tai no, voinko kirjoittaa näin ennen kuin näytöt ovat olleet? Jospa opet lukevat tämän ja joudun tulisille hiilille ja pyörtämään sanani?)

Mutta siis: olen saanut pihasuunnitelmatehtäväni vihdoin valmiiksi! Hartaan piirtämiseni lopputuloksen olen päivittänyt tähän postaukseeni.

Ja liiketoimintasuunnitelma, se oli itseasiassa valmis jo viime tammikuussa, jolloin esittelin sen opettajan sijasta parille pankinjohtajille. Minulla kun oli kiikarissa yksi liiketoiminta, mutta myyjä ja minä emme ole olleet ihan yhtä mieltä siitä, mikä sen hinta pitäisi olla, joten ei siitä mitään tullut. Haavettani en ole kuitenkaan haudannut ja ajatukseni on näyttöä varten läinnä jotenkin jalostaa tuota suunnitelmaani. Jonakin päivänä siitä voi nimittäin vielä tulla tottakin.

Valmistumispäivämme on joulun alla. Jos on siis saanut muutkin tehtävät palautettua ajoissa - minulta puuttuu vielä ainakin kasvihuonekukkaviljelyn kurssia varten tehtävä viljelysuunnitelma. Valmistumispäivänä lähdetään Lepaalle vielä kerran, meille pidetään puheita, jaetaan todistukset ja tarjotaan kahvit tai lounas. Aika hienoa.

Mutta mitäs sitten? Totta puhuen olen haaveilun ohessa pitkin vuotta lähettänyt työhakemuksia eteen osuneisiin paikkoihin, jotka minua ovat kiinnostaneet. Viime viikkoina olen päivittänyt hakuvahtini ja CV:ni ja lähettänyt hakemuksia jo huomattavasti ahkerammin. Mielenkiintoisia työpaikkoja on ollut avoinna niin matkailun kuin puutarha- tai viheralaankin liittyen.

Eli lopun alku tarkoittaa sitä, että pikapuoliin muutun täysipäiväisestä opiskelijasta täysipäiväiseksi työnhakijaksi. Ja tutkimusten mukaanhan yli viisikymppiset naiset ovat mitä parhaita työntekijöitä. Tottuneet tekemään työtä, paljon elämän tuomaa näkemystä, ahkeria ja tunnollisia, ei äitiyslomia tai pieniä lapsia sairaana kotona. Minähän tämän kyllä tiedän, vielä pitäisi vain saada työntantajat vakuuttuneiksi.

torstai 1. lokakuuta 2015

Virkkukurkku ja Petri of Finland

Pitkästä aikaa Lepaan kouluviikko! Lukujärjestyksessä on ollut asiakaspalvelua puutarhamyymälässä (viimeiset tunnit), kasvien käyttöä pihasuunnittelussa (vielä muutama viikko pihasuunnitelmatehtävän rutistusta ja sitten näyttö), kasvihuonekukkatuotantoa (jäljellä jokunen tunti teoriaa sekä kotitehtävänä viljelysuunnitelma) sekä kasvihuonevihannestuotantoa, jossa on aiheena tällä viikolla kurkku.

Kurkun viljelyn teorian opiskelemme huomenna, mutta tänään lähdimme koko päivän retkelle kurkkuviljelmille. Kohteena olivat Piikkiössä vierekkäin sijaitsevat kaksi erilaista kasvihuonetta: moderni ja tehokas Puutarha Timo Juntti Oy sekä perinteisempi kasvihuoneviljelmä Merivuoren Puutarha Oy.

Ajomatka Hämeestä länsirannikolle oli yli kaksi tuntia, mutta kohteet olivat mielenkiintoisia. Juntilla kurkkua kasvatetaan ympäri vuoden niin, että kasvustoon vaihdetaan joka toiseen turvelevyyn uudet taimet, kun joka toisessa vanhat vielä tuottavat satoa. Näin tuotannossa ei tule taukoa ollenkaan ja kurkkua lähteekin puutarhalta kauppohin pari miljoonaa kiloa vuodessa (suurin osa Turun seudulle). Muita viljelykasveja ei isoissa kasvihuoneissa ole.

Juntin kurkut saavat valoa kahdessa kerroksessa.

Merivuorella viljellään kurkun lisäksi punaista, keltaista ja oranssia paprikaa sekä erikoistomaatteja. Niiden merkitys on kuitenkin aika marginaalista: tomaatit ovat lähinnä tilamyyntiin paikan päällä, paprika taasen on niin hidaskasvuinen, että siitä on hankala saada tuottavaa. Kurkkua on isoin ala, mutta tuotanto vanhoissa lasihuoneissa ei toki ole niin tehokasta kuin naapurin Juntilla, ja kylmimpinä talvikuukausina huoneet ovat tyhjillään.

Merivuoren kurkut kypsymässä.

Pitkän päivän jälkeen oli mukava palata Lepaalle, jonka kampus syksylläkin ihastuttaa kauneudellaan. Iltakävelyllä kuvia napsiessa pienenpieni haikeus iski mieleen: seuraavat - ja vihoviimeiset - kouluviikkomme ovat marraskuussa jolloin kampuksen istutukset ovat jo talviunilla.

Lepaan näytekasvimaan väriloistoa.

Lepaan virta syysasussa.

Mamselli-tuulimylly, taimiston talo ja auringonkukat ilta-auringossa.

Niin, se virkkukurkku ja Petri of Finland. Ensimmänen on Puutarha Timo Juntin premium-tuote, uusiutuvalla energialla kasvatettu mahdollisimman tuore ja maistuva kurkku. Jälkimmäinen taasen on Merivuoren puutarhan kurkkulajike - tai niin minun muistiinpanoissani ainakin lukee, liekö sitten kasvihuoneen huminassa kuulo (tai mielikuvitus) tehnyt tepposensa - tai Merivuoren toimitusjohtaja vitsaillut - sillä ei sen nimistä kurkkulajiketta kyllä googlaten ainakaan heti löytynyt.