sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ihmisten ilmoille

Kesäni on kulunut opiskelutehtävien itsenäiseen puurtamiseen, kuten oli tarkoituskin. Pihasuunnittelun kurssin tehtävät (kasvikartoituksia parannusehdotuksineen ja perennapenkkien sunnittelua) ovat isoja ja työläitä - mutta varsin mukaansa tempaavia. Hiukan enemmän itsensä suostuttelua työpöydän äärelle ovat vaatineet fysiikan ja kemian etäopiskelupaketit. Sillä vuosisadalla, kun minä olen lukioni käynyt, ei ollut pakollisia fy-ke kursseja. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... Onneksi lapseni ovat auttaneet lainaamalla kirjallisuutta ja lupaamalla tukiopetusta. Ja kyllähän itseään voi hyvin huijata: teen nyt tunnin näitä tehtäviä ja sitten menen pihalle kastelemaan ruukkukukat.

Olen viettänyt niin sanotut toimistotyöpäiväni siirtolapuutarhamökkini terassilla konetta naputellen. Helsinkiläisen luokkakaverini kanssa olemme tehneet pari yhteistä kasvikartoitusreissua Hietaniemen hautausmaalle. Ja heinäkuun lopulla tapasin muutaman opiskelijatoverini Haikon kartanossa, jossa vietimme aivan ihanan viikonlopun siellä työskentelevän luokkatoverini emännöimänä. Tutustuimme puutarhaan, saunoimme ja söimme - ja aurinkokin jo paistoi!

Haikon kartanon puutarhakierroksemme kruunasi auringonpaiste

Muutoin kesä on ollut yksinäistä puurtamista koneen ääressä omalla tahdilla. Ja siitä olen nauttinut juuri niin paljon kuin etukäteen arvelinkin!

Mutta välillä on päästävä ihmisten ilmoille. Ja nyt tarkoitan ihmisiä, jotka linkittyvät puutarha-alaan. Eli hienosti sanottuna tässä vaiheessa opintoja kannattanee panostaa ammatilliseen verkostoitumiseen.

Niinpä lähdin puutarhaharrastajaystävättäreni kanssa ajelemaan pitkästä aikaa Lepaalle viime perjantaina. Kaunis rauhaisa opiskelukampukseni oli jälleen muuttunut viliseväksi messuhulinaksi. Lepaan puutaha-alan ammattilaisnäyttely oli auki torstaista lauantaihin.

Kipitimme tungoksessa ja auringonpaahteessa hikisinä kiireen vilkkaan messualueelle ehtiäksemme luokanvalvojani Virpin vetämälle ryhmäkasvikierrokselle (eli siis kesäkukkakierrokselle). "No mutta, etkös sä jo nämä osaa", tokaisi eräs puutarhatuttu tervehtiessämme ohimennen. Niin. Pitäisihän ne jo osata. "Vähän kertausta tarvitaan aina", supatin.

Vihannesten näytemaa elokuun vehreydessä
Sitten pyörähdettiin vihannesnäytemaalla, joka elokuisessa rehevässä asussaan sykähdytti minua jälleen yhtä paljon kuin viime vuonna. Hyötykasvit - siis ruoka - jotenkin vain ovat lähellä sydäntäni. Ja vielä halusin, että ystäväni pääsee tutustumaan Lepaan tomaattiviljelyksiin, joten osallistuimme myös kasvihuonekierrokselle. Mutta voih, kasvihuoneeseen oli istutettu uudet tomaatit vasta viikko sitten. Taimet olivat varsin pieniä, eikä viljelmä ollut ollenkaan niin vaikuttava kuin silloin, kun tomaatit ulottuvat kattoon asti.

Tomaatin taimet on istutettu kasvihuoneeseen viikko sitten

Sitten olikin jo nälkä, onneksi messuilla on monenlaista ruokaa tarjolla. Syömisen jälkeen kerkesimme ennen messujen sulkeutumista kierrellä jalkamme ihan riittävästi puhki, (heräte)ostoksia tehden. Ja last but not least: toista kertaa messuilla käyneenä voin jo sanoa, että perinteisiin kuuluu ehdottomasti myös vohvelien syönti pergolaan pystytetyssä vohvelikahvilassa.

Vohvelikahvila rauniopergolassa

Mukava oli nähdä puutarhatuttuja ja mukava on palata taas tehtävien pariin!