tiistai 15. heinäkuuta 2014

Minä tein sen!

Nyt voin jo tunnustaa, että kaikkein eniten tässä kesässä minua jännitti se, kuinka selviän avomaaharjoittelusta. En villeimmissä kuvitelmissakaan ole ajatellut ryhtyväni viljelijäksi, johon puutarhatuotannon koulutus antaa valmiudet, sillä en usko, että minusta olisi siihen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että on tärkeää saada siitä käytännön kokemusta. Viiden viikon peltotyörupeama tuntui kuitenkin vähintäänkin pelottavalta - selviänkö rapakuntoisena siitä ollenkaan edes hengissä?

Selvisin! Ja vaikka lihaksia kivisti työpäivien jälkeen joskus kovastikin, seuraavana aamuna olo oli taas vetreä ja olkavarret jaksoivat taas antaa kyytiä rikkaruohoharalle. Ja vaikka haraamisesta tuli rakko käteeni melkein aina, sain sen tasapuolisesti vaihdellen joko peukunhankaan tai kämmenpuolelle, välillä vasempaan ja välillä oikeaan käteen - edellinen rakko sai siis rauhassa parantua. Haraamisen lisäksi myös käsin kitkeminen polvillaan tuli tutuksi. Vaikka alkukesän sateiden takia se oli välillä kurassa konttaamista, ei se suinkaan ollut ikävää hommaa, vaan suorastaan meditatiivisen rauhoittavaa puuhaa (ja polvisuojat suojasivat polvia kipeytymiseltä). Näkymäni työpaikalta olikin usein tällainen:


Ja kaikki on toki porukassa hauskempaa. Stadin puutarhurilla on harjoittelijoita kesän aikana vaihtuva sakki, yleensä neljä tai viisi henkeä päivittäin. Mukavia uusia tuttavuuksia ovat mm. kesätyöpaikan puuttuessa puuhaa kesäksi halunnut yliopisto-opiskelija, permakulttuuriin perehtynyt nuori äiti (joka piti työhyvinvoinnistamme huolta vetämällä meille pellon reunalla joogaa), puutarhuri-opintojen ohessa kirjanpitotoimistoa pyörittävä yrittäjä sekä monta ihanaa ja ahkeraa nuorta miestä ja naista, jotka olivat hakeutuneet peltotöihin harjoittelijoiksi opintojen tai työkokeilun merkeissä. Kerran kitkin pyöräharalla rivivälejä, kun muut kitkivät pienempiä rikkoja käsin ja liikkuessani nopemmin riviltä toiselle ja porukasta toiselle, kuulin ensin pohdintaa maailman syntyteorioista, sitten sadonkorjuusta kuluvana päivänä ja sitten - mistäs muustakaan - jalkapallosta. Luuliko joku kitkemistä tylsäksi?

Vaikka Stadin puutarhurilla luomumenetelmin viljelläänkin, mahtui viiteen viikkoon myös paljon muuta kuin kitkemistä. Iso osa työtä jo tässä vaiheessa kesää oli sadonkorjuuta. Kesäkuun puolella keräsimme nokkosta, vuohenputkea ja jauhosavikkaa varsinaisesti viljelyksessä olleiden raparperin ja yrttien lisäksi. Juhannuksen jälkeen päästiin sitten keräämään satoa myös perunasta, lehtikaalista, herneenversosta, kevätsipulista - ja heinäkuun toisella viikolla vihdoin myös mansikasta. Myös nämä pienet harvennusporkkanat päätyivät hyötykäyttöön ravintola Juuren gourmet-annoksiin:


Raskain homma oli ojan kaivuu. Keväällä paikalla olleet harkkarit olivat jo tehneet alkukaivannon. Muutamana päivänä meidän porukkamme syvensi tänä vuonna kesannolla olevan peltolohkon ympäri kulkevaa ojaa ja koetti saada kallistuskulman oikeaksi. Sen jälkeen ojan pohjalle lapioitiin sora, työnnettiin salaojaputki, lisää soraa ja maata päälle oja umpeen. Vaikka ojan pohjalla kuravellissä seistessä välillä tuntui, ettei tästä tule mitään, niin valmistuihan sekin!

Kelin takia viiden viikon työrupeamasta kolme ja puoli viikkoa työasuun olennaisena osana kuuluivat kumisaappaat ja sadehousut - sadetakin pystyi sentään välillä heittämään pellon reunalle, kun ei ihan koko aikaa vettä tullut kaatamalla. Myös lippalakki oli sateella olennainen varusteeni: lippa suojasi silmälaseja vesipisaroilta! Toki viljelijä kiittää, kun kastelua ei tarvittu, mutta kylmyys pisti aremmat kasvit jurottamaan, vaikka hallaharso estikin paleltumisen. Jää nähtäväksi, kerkiävätkö Stadin kurpitsat satoikään tänä syksynä ollenkaan - maissisatoakaan tuskin tulee, moneen viikkoon eivät maissintaimet kasvaneet ollenkaan.

Sateinen sää kiusasi myös harmillisesti alkukesän tapahtumia. Helsinki-päivänä 12.6. tilalla järjestettiin yhdessä Herttoniemen kartanon museon kanssa Maalla kaupungissa -tapahtuma, josta tunnelmakuvia alla. Sateesta huolimatta sinnikkäitä kävijöitä riitti ja Stadin puutarhurin kanatkin saivat kilpailun tuloksena stadilaiset nimet: Friidu, Pimu, Hellu ja Helttansson.

          

   

Myös avointen puutarhojen päivänä 29.6. tilalla järjestettiin peltokierroksia ja vihannesmyyntiä, mutta keli oli todella huono, joten paikalla kävi vain sinnikkäimpiä sissejä. Mutta onneksi kesä vihdoin jo näyttää parempaakin puoltaan ja tervetullut aurinko lämmittää valmistuvaa satoa. Vaikka Stadin puutarhurin tämän kesän sato on myyty jo ennakkoon ravintola Juureen (sekä samojen omistajien lounaspaikkoihin Maritorille ja Pihkaan), saavat Herttoniemeläiset omaankin keittiöönsä lähiruokaa, kun torstainen tilamyynti heinäkuun alussa alkoi. Ja minä pääsin verestämään asiakaspalvelutaitojani torimyyjänä:


Kiitos puutarhuri Jan sekä kiitos ihanat harjoittelijakollegani mieleen jäävistä viidestä viikosta! Olen teistä ylpeä - ja pakko olla ylpeä myös itsestäni, että sain avomaaharjoitteluni kunnialla suoritettua!