John Deere, omenapuun syvin olemus ja ensiapunäytelmät

Viime viikko oli oikein mukava kouluviikko - pääsimme vihdoin käytännön harjoituksiin! Maanantain kyllä istuimme vielä tiukasti pulpeteissa, mutta aurinkoisena tiistaiaamuna alkoivat ajoharjoitukset.

Ensimmäistä kertaa traktorin ratissa, ja se oli hauskaa! Ensin opiskeltiin namiskoita hallilla, mikä tuntui hiukan epätoivoiselta, koska jokaisessa mallissa vivut ovat aivan erilaiset. Mutta siitä huolimatta kaikki (naisylivaltaisesta) luokastamme odottivat innolla ajovuoroaan. Eikä se vaikeaa ollut, kunhan vain sai vaihteet silmään - vaihdekeppejä on traktorissa siis kaksi tai kolme - ajopeli lähti itsestään liikkeelle heti kun otti jalan kytkimeltä. Mutta tooodella hiiiitaasti. Ei kun isompaa vaihdetta silmään! Ja niin huristelimme kurakentällä ympyrää John Deerellä sekä muilla malleilla! Jännityksellä odotan seuraavia ajoharjoituksia, jokohan huhtikuussa yritetään ottaa peräkärryä kyytiin?

Lounaan jälkeen tiistai-iltapäivä jatkui Lepaan omenatarhalla. Opiskelimme omenapuuaiheitta leikkaamalla vesiversoilla hapsuuntuneita puita. Ja sujuihan sekin, omenapuuta pitää tarkastella hiukan kauempaa eri kulmista ja vanhan puun syvin olemus alkaa vähitellen löytymään hapsuja pois napsiessa. Leikkauksessahan on montaa eri tyyliä, mutta pari perusasiaa on hyvä tietää: ylöspäin ja sisäänpäin suuntautuneet versot sekä toisiaan hankaavat versot pois. Ja lehtisilmu ja kukkasilmu kannattaa opetella erottamaan toisistaan: kukkasilmuun päättyvä verso ei kasva enää pituutta. Omat omenapuuni ovat kaksi kertaa vanhempia ja korkeampia kuin nämä Lepaan vanhat puut, niiden syvintä olemusta pohtiessani olen lähinnä kerännyt rohkeutta kiivetä puuhun - maasta yllän pitkävartisellakin työkalulla vain alimpiin oksiin. Loppuviikosta perehdyimme myös varttamisen saloihin, oli yllättävän vaikeaa vetäistä varttamisveitsellä oikealla lailla viisto viilto vartettavaan oksaan.

Olemme jo aiemmin suorittaneet virallisen työturvakortin sekä kasvinsuojelututkinnon - olen jo siis kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjä! Viime viikolla suoritimme samaan turvakorttisarjaan kuuluvan ensiapukurssin EA1:n. Tenttiä ei tässä ollut, sen sijaan pistettiin pystyyn näytelmäkerho: esitimme kolmen hengen ryhmissä tapaturmatilanteita ja toinen puoli luokkaa selvitti parhaansa mukaan mitä ensiapua kullekin pitää antaa. Haavat, palovammat ja mustelmat oli meikattu väreillä. Koulun käytävillä apua-huudot raikuivat sen verran aidon tuntuisesti, että onneksi kukaan ei hälyttänyt paikalle oikeaa ambulanssia. Olimme kouluttajien mielestä sen verran hyviä eläytyjiä, että kannattaisi kuulemma pistää pystyyn näytelmäkerho!

Miten ruusun piikit ovat syntyneet?

Kevätaurinko valaisee vihdoin lumettoman maiseman! Viimeiset viikot ovat kuluneet sumussa - myöskin monimuoto-opiskelija on kulkenut etätehtävien sumussa. Ja kuten erittäin inhimillistä on, tehtävät tuppaavat jäämään viime hetkeen, vaikka palautuspäivä olisi ollut tiedossa jo viikkoja.

Tähän mennessä työläin teoriatehtävä on ollut kasvibiologia. Tässä oppimistehtävässä oli vain neljä viatonta kysymystä, kuten "Selvitä, miten ovat syntyneet erilaiset piikit". Muihin tehtäviin vastaukset antoi varsin kattavasti läheiseksi tullut ystävämme Antero (Pankakosken Puutarhurin kasvioppi -kirja), mutta piikeistä hän kertoo kovin vähän. Joten avuksi piti ottaa toinen ystävä google.

Ja kyllähän tältä ystävältä tietoa löytyy. Hakusanalla "Ruusun piikit" päädyin mm. keskustelupalstalle, jossa joku on esittänyt juuri minuakin pohdituttaneen kysymyksen: "Mitä ruusun piikit ovat ja mistä ne ovat muodostuneet?" Keskustelupalstallehan päätyy mitä vain hakiessaan, mutta joskus niistä löytyy linkkejä ihan järkeviin sivustoihin. Tämä kysyjä oli kuitenkin saanut vain yhden vastauksen: "Ruusu kuvaa SDP:tä. Kauniilta näyttävä kukka, mutta kun lähemmin on tekemisissä jo alkaa piikkien vaikutus tulla esiin." Jep, eipä ollut apua minulle.

Tehtävät olen kuitenkin saanut palautettua aikataulussa - myös kasvibiologian, vaikka piikeistä en minimipituutta eli kolmea sivua saanut aikaan edes isolla fontilla ja väliotsikoilla. Aikaisen kevään kunniaksi olen myös aloittanut puutarhatyöt siirtolapuutarhamökilläni: maasta pinnistää jos jonkinlaista versoa, vaikka se heti pinnan jälkeen on edelleen jäässä, mutta perennojen varsia ja pensaita voi jo siistiä lumettomassa puutarhassa. Mökin ovi sai myös uuden koristeen, jonka luokkakaverini taitavilla käsillään pyöräytti muutamasta koivunoksasta edellisellä lähiopiskeluviikollamme Lepaalla - sen jälkeen kun oli paistanut meille iltapalaksi herkullisia kevätkääryleitä. Kuva koivunoksasydämestä alla - ehkä siihen puhkeaa kohta hiirenkorvat!

Niin, ja ne ruusun piikit. Ne ovat ns. solukkopiikkejä, jotka ovat varren solukosta kasvaneita piikkejä tai jäykkiä karvoja, mutta joillain kasveilla piikit ovat syntyneet muuntumalla lehdistä (kuten kaktuksilla) tai varresta (kuten tyrnillä).